23. tammikuuta 2015

Paluu opiskelijaelämään

Nyt olen virallisesti sairaanhoitaja-opiskelija. Kävin tänään tapaamassa opinto-ohjaajani ja aloitan opinnot sitten maanantaina. Ihan mieletön fiilis! Ps. Katsokaahan sunnuntaina Yle Uutiset, viikko viitottuna. Uutishaastattelussa kerroin vähän ajatuksiani tästä kaikesta.

Tämän päivän juttu Aamulehdessä, jutun teksti alla:

Janita Tiaisesta Tulee sittenkin sairaanhoitaja


Tamperelaiselta Janita Tiaiselta evättiin opiskelupaikka Tampereen ammattikorkeakoulussa, koska hän on kuuro. Oikaisuvaatimuksen käsitellyt tutkintolautakunta perui päätöksen, ja Tiainen voi aloittaa opiskelunsa välittömästi.

Sari Sainio
Aamulehti

Tampereen ammattikorkeakoulu (Tamk) perui päätöksensä ja ottaa kuuron Janita Tiaisen sairaanhoitajaopiskelijaksi.
Tiaisen pääsykokeet sujuivat hyvin, mutta opiskelupaikka evättiin kuurouden perusteella. Tuolloin päätöstä perusteltiin potilasturvallisuuden vaarantumisella. Tiainen teki oikaisuvaatimuksen
– Ihan mieletön fiilis, kyllä kannatti taistella! Tämä oli varsinainen työvoitto, Tiainen sanoo.
Aamulehden (18.1.) jutun jälkeen Tiainen sai valtavasti tukea sosiaalisessa mediassa.
– Olen valtavan kiitollinen kaikille ihmisille, jotka ovat tukeneet minua. Prosessi oli rankka, mutta tuen ansiosta jaksoin taistella oikeuksistani. Nyt se palkittiin.
Opiskelijavalinnoista vastaava apulaisrehtori Marja Sutela sanoo, että tutkintolautakunta valmisteli asian perusteellisesti. Lautakunta pohti, kohdeltiinko Tiaista syrjivästi, kun hänen motivaationsa realistisuutta arvioitiin ja kykeneekö Tiainen suoriutumaan harjoitteluista.
– Jyväskylän ammattikorkeakoulusta on valmistunut ja Lahden ammattikorkeakoulusta on valmistumassa kuuro sairaanhoitajaopiskelija. Jos se siellä on onnistunut, miksei se onnistuisi meilläkin, Sutela sanoo.
Tamk aikoo tarkentaa pääsykokeiden käytäntöjä ja ohjeistuksia.

Tiainen voi aloittaa opintonsa välittömästi. Hän sanoo, että ottaa ensimmäiseksi yhteyttä opinto-ohjaajaan ja haluaa aloittaa mahdollisimman pian.
Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteet ovat valtakunnallisia ja harjoittelut perustuvat EU-direktiiveihin. Sutela kertoo, että laki antaa mahdollisuuden niiden mukauttamiseen.
– Olen valmis joustamaan ja soveltamaan. Olen valmis miettimään koulun kanssa eri toimintatapoja ja ratkaisuja. Potilaan turvallisuus asetetaan tietenkin etusijalle ja esimerkiksi hätätilanteissa vetäydyn sivummalle. En missään tilanteessa anna potilasturvan vaarantua. Jos potilas ei halua, että harjoittelun suorittaa kuuro sairaanhoitaja, niin se ei minua haittaa. Uskon ja tiedän kuitenkin, että löytyy ihmisiä, jotka suostuvat kuuroon harjoittelijaan, Tiainen kommentoi.
Tiaisella on oikeus Kelan maksamaan opiskelutulkkaukseen.
– Olen vastuussa tulkin järjestämisestä paikalle. Saan tulkin paikalle jopa yövuoroihin, jos tarvitaan. Koska tulkki toimii korvinani, tulkki kertoo välittömästi minulle, mikäli kuulee jotain, esimerkiksi hälytyksen, Tiainen kertoo.

Oikaisuvaatimuksen tehnyt lakimies Jukka Kumpuvuori on hänkin tyytyväinen päätökseen, mutta nostaa esille tapahtuneen kääntöpuolen.
– On valitettavaa, että muutokseen piti käyttää oikeusturvakeinoja. Julkisuudellakin varmasti oli osuutta asiaan. Muutoksenhaku olisi voitu välttää, jos asiaa olisi mietitty ensimmäisessä vaiheessa vähän tarkemmin eikä ennakkoluulojen perusteella, Kumpuvuori sanoo.
Tiainen sanoo, että vaikka prosessi oli raskas ja rahaakin kului, kaikki on ollut vaivan arvoista.
– Tärkeintä on, että oikeus toteutui. Vain näin voidaan levittää tietoisuutta ja vähentää syrjintää. Jos ei taistele oikeuksistaan, mikään ei muutu.
Valmistuttuaan Tiainen aikoo työskennellä kuurojen parissa.
– Esimerkiksi kuurojen vanhainkodeissa on erilaisia vanhuksia, eivätkä kaikki välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Eikä esimerkiksi muistisairailta tai psyykkisistä ongelmista kärsiviltä välttämättä luonnistu enää tulkin käyttö.

Rohkean ihmisen voitto

Kommentti, Sari Sainio

Janita Tiaisen opiskelupaikka on erinomainen asia. Olen varma, että hänestä tulee työhönsä hyvin motivoitunut sairaanhoitaja. On hienoa, että koulu perehtyi asiaan, ymmärsi tehneensä virheellisen päätöksen ja muutti sen. Tiaisen tapauksessa on kuitenkin puoli, jota ei sovi unohtaa. Jos kyseessä ei olisi ollut poikkeuksellisen päättäväinen nainen, päätös ei olisi muuttunut. Jotta päätös muuttui, Tiaisen oli käytettävä oikeusturvakeinoja. Päätöksen muuttaminen vaati taloudellisia uhrauksia, sillä oikaisuvaatimuksen teki lakimies. Häneltä vaadittiin myös henkistä kanttia viedä asiaansa eteenpäin. Tiainen oli valmis keskustelemaan asiasta julkisuudessa. Kaikki tämä tarkoittaa, että oikeudenmukaisen päätöksen vaatiminen vaati monenlaisia resursseja. Entä jos hylätty olisi ollut henkilö, jolla niitä ei olisi ollut. Onko niin, että oikeutta saa vain, jos on riittävän rohkea ja siihen on riittävästi sosiaalisia ja taloudellisia resursseja. Tapaus on vaivan arvoinen, vain jos ja kun käytännöt muuttuvat.

18. tammikuuta 2015

Minä sairaanhoitajaksi?

Olen pohtinut niin paljon asioita tämän päivän ajan, etten tiedä, mistä aloittaisin. Kyse on siitä, että en päässyt Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi kuurouteni takia. Tästä tehtiin tänään lehtijuttu aamulehteen ja sama juttu ilmestyi myös aamulehden nettisivuille. Sain valtavasti positiivisia kommentteja ja kannustusta tämän jutun takia. Porukkaan mahtui kuitenkin myös epäilijöitä ja he olivat sitä mieltä, ettei kuuro todellakaan voisi opiskella sairaanhoitajaksi. Halusin tällä postauksella antaa ihmisille mahdollisesti uusia ajatuksia ja uutta näkökulmaa. Halusin kirjoittaa omat mielipiteeni siitä, että miksi juuri minä pystyisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Tästä pääsette lukemaan aamulehden jutun: paina tästä



Sen lisäksi, että nykyään on olemassa eri digitaalisia laitteita potilaiden mittauksiin, olisi minulla koko opiskelujeni ajan tulkki mukanani koulussa ja harjoitteluissa, koko ajan. Tulkki kääntää puheen viittomakielelle ja viittomakielen puheeksi. Tulkki toimii niin sanotusti korvinani. Tulkkauspalvelu ei maksa koululle yhtään mitään, eikä sairaanhoitolaitoksille. Minä itse olen vastuussa tulkin järjestämisestä paikalle. Saan tulkin paikalle jopa yövuoroihin, jos sellaista tarvitaan.

Koska tulkki toimii korvinani, tulkki kertoo välittömästi minulle, mikäli kuulee jotain, esimerkiksi hälytyksen. Tiedän kuuroja, jotka työskentelevät yökköinä vanhainkodeissa ja yövuorossa on samalla tulkki paikalla. Opiskeluissa tai töissä mukana oleva tulkki on yleensä aina sama, joten hän hallitsee termit ja kääntää potilaan kuvaamat asia tarkasti- tästä ei ole huolta.

Ymmärrän, etten välttämättä opiskelujeni ajan pysty tekemään kaikkea, mitä muutkin. Olen kuitenkin valmis joustamaan ja soveltamaan, jotta valmistuisin tähän ammattiin. Olisin valmis miettimään koulun kanssa eri toimintatapoja ja ratkaisuja. Potilaan turvallisuus asetetaan tietenkin etusijalle ja esimerkiksi hätätilanteissa vetäydyn sivummalle. En missään tilanteessa anna potilasturvan vaarantua. Ja jos potilas ei halua, että harjoittelun suorittaa kuuro sairaanhoitaja, niin se ei minua haittaa. Uskon ja tiedän kuitenkin, että löytyy ihmisiä, jotka suostuisivat kuuroon harjoittelijaan.

Opiskeluni kestäisivät kuitenkin todella lyhyen ajan, jos mietitään, miten monta vuotta minulla olisi edessä työelämässä. Sairaanhoitajan ainoa työpaikka ei ole sairaaloissa, vaan vaihtoehtoja on monta. Minun on tarkoitus suuntautua työelämässä kuurojen pariin ja tarjota heille viittomakielisiä palveluja. Kuuroja on suomessa monta tuhatta ja viittomakielisiä sairaanhoitajia on aivan liian vähän. Kuurojen Liiton mukaan kuuroista sairaanhoitajista on pula.

Esimerkiksi kuurojen vanhainkodeissa on erilaisia vanhuksia, eivätkä kaikki välttämättä osaa lukea taikka kirjoittaa. Eikä heiltä välttämättä myöskään luonnistu enää tulkin käyttö (kuten esimerkiksi muistisairaat tai psyykkisistä ongelmista kärsivät). Nämä epäilijät miettivät vain, että miten kuuleva ihminen kärsisi, kun joutuu käyttämään tulkkia. Heidän tulisi miettiä, että miten myös kuuro ihminen kärsii, kun hän ei koskaan saa kommunikoida oman sairaanhoitajansa kanssa omalla äidinkielellään. Miksi kuuron on pakko käyttää tulkkia? Entä jos hän haluaa viittomakielisen sairaanhoitajan paikalle?


Lisäksi ihmetyttää TAMK:in toiminta. He tiesivät kuuroudestani jo ennen pääsykokeita, mutta he eivät ilmoittaneet minulle, että kuurous olisi ongelma. Että en pääsisi opiskelemaan, vaikka saisin kuinka hyvät pisteet. Eikä pääsykriteereissäkään mainita kuulosta yhtään mitään, mutta mielenterveydestä, näöstä ja niin edelleen mainitaan kyllä. Vasta sen jälkeen, kun he huomasivat, että olisin kirkkaasti päässyt sisään pisteilläni, niin he päättivätkin hylätä minut kuurouteni takia. Miksi?

Miksi koululla on oikeus päättää, ettei minulla ole oikeutta opiskella tätä alaa? Eräs kommentoikin tästä hyvin: "Miten se edes lopulta kuuluu oppilaitokselle kuinka hyvin opiskelija kykenee työskentelemään tulevassa ammatissaan? Eikö se ole pikemminkin kyseisen henkilön ja tulevan työnantajan välinen asia? Niinhän me kaikki joudumme etsimään työnantajamme ja kaikkia meistä eivät työnantajat halua kuka minkäkin syyn vuoksi. Ja jollekin työnantajalle kuurous ja viittomakielen osaaminen voi ollakin tulevaisuudessa juuri se vahvuus, jonka vuoksi kyseinen nuori nainen juuri halutaan töihin. Ei tarvitse olla kaikkiin tehtäviin soveltuva, voi hyvin riittää, että on erityisominaisuutensa vuoksi poikkeuksellisen täydellinen työntekijä juuri johonkin harvinaiseen tehtävään." Niinpä. Minun erityisominaisuuteni vuoksi olisin täydellisesti soveltuva esimerkiksi kuurojen vanhainkoteihin, jossa kaikki potilaat viittovat. 

Ja en myöskään ymmärrä, että miksi koulu ei pystynyt ottamaan yhteyttä ja kysymään, että miten minä pystyisin toimimaan sairaanhoitajana taikka miten minä suoriutuisin opinnoista. Jyväskylän ammattikorkeakoulu kertoi, että heillä oli positiivisia kokemuksia kuurosta sairaanhoitajaopiskelijasta ja opinnot sujuivat hienosti kuuroudesta huolimatta, kun vaan sovellettiin vähän. Miksi JAMK pystyi tähän, mutta TAMK ei pystyisi, vaikka TAMK:in sivuilla kyllä mainostetaan, että miten hienosti he kannattavat esteettömyyttä? "TAMKin tavoitteena on olla mahdollisimman esteetön opiskelu- ja oppimisympäristö. Esteettömyydellä ammattikorkeakoulussa tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen opiskeluympäristön toteuttamista niin, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta opiskella yhdenvertaisesti muiden kanssa."


Ja mä en usko, että koulu menettäisi yhtään mitään, jos ottaisi minut opiskelemaan, vaan päinvastoin. Koulu voisi saada uusia näkökulmia ja ajatuksia.

Pahoittelen, jos tekstistä tuli sekava. Olen niin väsynyt pitkästä päivästä, mutta halusin tulla tänne kirjoittamaan ja jäsentämään ajatukseni jotenkin. Kommenttiboksiin saa jakaa ajatuksiaan ja siellä voi myös kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä. Yritän parhaani mukaan ehtiä vastailemaan kaikille. Vielä lopuksi: olen todella kiitollinen kaikkien tuesta ja kannustuksesta, teidän ansiostanne jaksan tätä. <3