4. syyskuuta 2014

Hienoja hevosia (ja paljon kuvia)

Eilen ratsastin neljä hevosta: Eskon, Karkin, Capun ja Novon. Amanda (www.timanttilinna.blogspot.fi) oli kuvaamassa, joten sain vihdoin uutta kuvamateriaalia tänne teidän nähtäväksenne! En tosiaan koko kesän aikana ratsastanut yhtään (paitsi kerran siellä Rautalammilla), koska olin niin pitkään kipeänä. Nyt tuntuu kyllä lihaksissa, kun ratsastin neljä hevosta saman päivän aikana, huh! Tunnen itseni rapakuntoiseksi, jos verrataan siihen, että joskus ratsastin helposti kymmenen hevosta päivässä. :D Kyllä tähän kuitenkin onneksi tottuu nopeasti!

Ensimmäiseksi menin Eskon. Alkuverryttelin Eskon rennosti isoilla ympyröillä, mutta olin tarkkana siitä, että Esko reagoisi heti pohkeeseen ja liikkuisi reippaasti eteen. Eskon piti myös taipua ympyröillä koko rungostaan, eli sen piti reagoida sisäpohkeeseen ja vastata ulkopohkeeseen, että takaosa ei valuisi ympyrästä ulos. Tein myös ravissa temmonvaihteluja ja laukassa pari laukanvaihtoa. Esko tuntui kivalta ja pehmeältä ratsastaa. Se oli myös edestä hyvä ja kädelle kevyt.

Alkuraveja..
On se niin hieno!
liitokavio :)

Lopuksi halusin ottaa pari "hyppyä" Eskon kanssa, sillä Miina kysyi, että jos menisin joku päivä Eskolla estevalmennukseen (ja en ole koskaan hypännyt Eskon kanssa taikka edes mennyt puomeja). Tulimme ensin puomi-kavaletti-puomi linjaa ja siinä sitten Esko innostui niin, että se ei ollutkaan enää kuulolla, vaan se lähti viemään minua. :D Vähän pääsi yllättämään! Seuraavilla kerroilla yritin tosissani pidätellä sitä, mutta se on niin iso ja vahva hevonen, että sain tosissani tehdä töitä. Välillä Esko ei halunnut koota laukkaa puomiylityksissä, joten se tiputti raviin ja minä yritin tehdä parhaani, että laukan saisi mahdollisimman kootuksi, huh! Saimme pari hyvää linjaa ja seuraavaksi tultiin minipystyä 3x. Pysty oli niin pieni Eskolle, että Esko olisi päässyt vaikka käynnissä yli. Esko innostui siinäkin ja mä yritin vaan pidätellä. Eskolla oli hauskaa. :D En ottanut enempää hyppyjä, sillä nyt ei ollut tarkoitus hypätä, vaan vähän kokeilla, miltä Esko tuntuisi, jotta tiedän vähän, miten valmennuksessa tulisi ratsastaa.

Innostunut poni <3
Kaikki Eskon kuvat (c) Amanda

Seuraavaksi menin Karkin. Maanantaina oli ensimmäinen kerta, kun Karkilla ratsastettiin uudessa kodissa ja se oli silloin hirveän jännittynyt (ks. edellinen postaus). Eilen juoksutin Karkin alkuun, mutta se oli jo heti alusta asti paljon rennompi, joten juoksutin ihan vaan hetken molempiin suuntiin askellajit läpi ja sitten nousin selkään. Karkki oli rauhallinen ja rento- ihan täysin eri hevonen kuin maanantaina. Se oli alkuun pohkeelle hidas, joten muistuttelin sitä raipalla, että se reagoisi pohkeeseen välittömästi. Muuten Karkki oli todella kiva ratsastaa! En tehnyt sen kanssa mitään ihmeellistä- pari väistöä, siirtymisiä ja ympyröitä. Karkille tuli aika nopeasti hiki, joten en viitsinyt väsyttää sitä enempää. Loppuravit eteen-alas ja lopuksi paljon rapsutuksia hevoselle. :) Karkki on tosiaan pieni hevonen, vähän päälle 150cm ja muutenkin ponimainen, mutta mä näköjään sovin tuonne selkään vielä passelisti!

Hieno Karkki! <3 Kaikki Karkin kuvat (c) Anette Viitanen

Seuraavana oli Capun vuoro. Sen kanssa ratsastin rennosti, sellaisen hyvän mielen ratsastuksen. Menimme pääosin laukkatyöskentelyä, sillä laukka on Capun lempi askellaji ja se on siinä kovin taitava! Ensin treenasimme laukanvaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla - tämä oli helppoa Capulle. Seuraavaksi tulimme samanlaista puomi-kavaletti-puomi linjaa, kuin Eskonkin kanssa. Capun kanssa laukansäätely on helppoa, joten saimme samaan väliin joko kolme tai kuusi laukkaa. Lopuksi Capu sai laukata reippaasti ympäri kenttää pitkällä kaulalla. Capu oli koko ratsastuksen ajan kiva, pehmeä ja yhteistyöhaluinen. On se ihana pappa! <3

Välikäyntejä ja paljon rapsutuksia Capulle :)
Ja loppuravit.. Capun kuvat (c) Amanda

Lopuksi ratsastin vielä Novon, mutta siitä ei ole kuvia. Ratsastin hevosen läpi ja kiinnitin huomiota siihen, että Novo oli hidas pohkeelle. Teimme siirtymisiä ja napautin aina raipalla, mikäli Novo ei reagoinut pohkeeseen heti. Loppua kohden Novo oli hyvä ja kevyt avuille, joten siihen oli hyvä lopettaa. :)

Huh, tulipa pitkä postaus ja paljon kuvia, mutta kuviahan olette te toivoneet! Toivottavasti nyt tykkäsitte tästä. :) Minä yritän saada jatkossa useammin kuvaajia paikalle, toivottavasti onnistuisi.

2. syyskuuta 2014

I'm back in business! (+kuvaaja hakusessa)

On uskomatonta huomata, miten paljon stressi voikaan vaikuttaa! Sen jälkeen, kun lopetin työt, on maha tullut pikkuhiljaa paremmaksi. Nyt voin syödä lähes normaalisti, herkutella ja harrastaa liikuntaa. Oli hirveää, kun maha oli niin kipeä, etten voinut syödä kunnolla taikka tehdä oikeastaan mitään - olin vaan kotona lepäämässä. En olisi uskonut, että töiden lopettamisen jälkeen olisi maha parantunut näin hyvin. Mutta tämä taas todisti sen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, eli psyykkiset tekijät vaikuttavat fyysisiin. Se vaan yllätti, että miten paljon stressi ja ahdistus voivatkaan vaikuttaa- minut se teki lähes toimintakyvyttömäksi. Nyt olen niin onnellinen, että olen taas terve ja aion parhaani mukaan pitää itsestäni huolen.


Eilen pääsin vihdoin ratsastamaan piiiiitkän tauon jälkeen! Oli ihanaa palata tallille ja rapsutella hevosia. Ratsastin Eskolla ilman satulaa ja työskenneltiin käynnissä rennosti. Seuraavaksi ratsastin Karisman, eli Karkin, sellaisen pienen 9-vuotiaan eestiläisen. Karkki tuli juuri Linjamäelle tekemään tunteja, mutta sitä ei heti pistetä tunneille, kun se vielä jännittää uutta paikkaa.

Eilen oli siis ensimmäinen kerta, kun Karkilla ratsastettiin uudessa paikassa, joten se oli alkuun, noh, aika kamala. :D Karkki oli hirveän jännittynyt. Kun säädin jalustimia ennen selkäännousua, Karkki päätti yhtäkkiä yrittää poistua paikalta - onneksi minulla oli toinen käsi ohjassa kiinni. Sitten, kun nousin selkään, hevonen tuntui siltä, että se olisi hetkellä minä hyvänsä voinut juosta pois alta. Keräsin nopeasti ohjat käteen ja ratsastin hevosta käynnissä ympäri kenttää. Karkki säikkyi ja kyttäsi kaikkea mahdollista, teki sivuloikkia, pysähteli, eikä tahtonut millään kävellä eteenpäin. Ratsastus ei alkuun varmastikaan näyttänyt kauniilta, sillä jouduin potkimaan hevosta eteenpäin. En välittänyt, vaikka Karkki kulkikin jännittyneenä kuin viulun kieli - tärkeintä oli, että se kulki suoraan eteenpäin.

Pikkuhiljaa, Karkki alkoi uskaltaa liikkua eteenpäin. Sillä oli laadukkaan tuntuiset askellajit, kun vaan sain askellajit rullaamaan. Kehuin hevosta aina, kun se vastasi apuihin. Loppua kohden Karkki alkoi luottamaan minuun ja rentoutumaan. Kun se oli kuulolla, se tuntui aika kivalta! En vaatinut hevoselta mitään ihmeellistä, vain sitä, että se kulki suoraan, reagoi pohkeeseen ja on kuolaimella. Loppukäynneissä oltiin molemmat erittäin hikisiä, mutta hevonen oli huomattavasti rennompi ja pystyin antamaan täysin pitkät ohjat. Karkista tulee varmasti kiva tuntiponi, kunhan se ensin tottuu uuteen paikkaan!

Suloinen Karkki. 

Lopuksi ratsastin Carinon. Capu oli todella kiva ja rento. Alkuverryttelyjen jälkeen työskentelimme kolmikaarisella kiemurauralla, ensin ravissa ja sitten laukassa laukanvaihtoja tehden. Kaikki tuntui Capun kanssa niin helpolta ja ratsastin sitä höyhenkevyin apuin, ihanaa.

Kuva viime keväästä, (c) Alexandra.

Lopuksi kyselen täällä vielä uudelleen, että löytyisikö innokkaita kuvaajia? On tylsää käyttää täällä uudelleen ja uudelleen samoja vanhoja kuvia tai kännykkäkuvia heppapostauksien yhteydessä, kun kuvaajia ei ole. Minulla ei ole varaa maksaa kuvaajille mitään, mutta minulta saa ilmaiseksi kyydin Tampereen keskustasta tallille ja takaisin. Tämän kuukauden ajan kyydin saisi Kangasalta asti, sillä itse asun täällä vielä tämän kuun loppuun asti. Ylöjärven läheltä voin myös napata kuvaajan kyytiin. Käyn ratsastamassa yleensä arkipäivinä, aamupäivästä iltapäivälle. Aikojen kanssa voin kuitenkin joustaa. Huomenna olisin jälleen menossa ratsastamaan aamupäivällä, joten olisi ihanaa, jos löytyisi kuvaajia, joilla olisi mahdollisesti oma kuvauskalusto? :) Yhteyttä voi ottaa sähköpostiste tai facebookissa, Janitan elämää-blogisivun kautta!

26. elokuuta 2014

There is always sunshine after the rain.

Olen nyt ollut muutaman kuukauden stressannut jatkuvasti ja suurimmat syyt olivat asunnon puuttuminen ja työpaikka, jossa en viihtynyt yhtään. Näiden lisäksi oli vielä pari pikkujuttua, joten tuntui, että jouduin jatkuvasti miettimään ja selvittelemään kaikkea, eivätkä asiat millään tuntuneet järjestyvän. Mutta nyt vihdoin alkaa näyttämään valoisalta, ihanaa. En aiemmin viitsinyt kirjoitella asioista tänne, koska haluan kertoa asioista vasta, kun ne ovat varmistuneet.

Etsimme Eliaksen kanssa pitkään sopivaa asuntoa, sillä halusimme todella löytää sellaisen asunnon, jossa viihtyisimme oikeasti. Meillä oli kriteerimme ja täydellinen kämppä löytyi vähän aikaa sitten. Nyt vuokrasopimus on allekirjoitettu, mutta asunto vapautuu vasta lokakuussa. Joudumme siis odottamaan vielä hetken, ennen kuin pääsemme muuttamaan. Asunto valmistui vuonna 2006 ja se on todella hyvässä kunnossa. Asunto on kaksio ja neliöitä on 61. Asunnosta löytyy sauna, parveke ja vaatehuone. Lisäksi asunto sijaitsee 1.5km:n päässä keskustasta. Kämppä on siis meille ihan mahtava. En malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan ja minä pääsen sisustamaan. <3

Sunnuntaina ihastelimme mielettömän hienoa sateenkaarta kotimatkalla.

Tänään tuntui, kuin valtava taakka olisi pudonnut harteiltani. Siivoustyöpaikkani ongelmista en ollut aiemmin viitsinyt avautua täällä, mutta tänään vihdoin ja viimein sopimus irtisanottiin, joten voin vähän kertoa, miksi lopetin siellä työskentelyn. Työparini oli todella mukava ja siivoustyö itsessään oli ihan jees, että olisin voinut jatkaa saman alan parissa, jos kaikki muu olisi ollut kunnossa. Nopeasti alussa kuitenkin huomasin jo ongelmia, esimerkiksi työaikojen hirveän kiireellisyyden. 

Emme millään ehtineet pitämään taukoja, vaan jouduimme hirveällä hopulla siivoamaan kaikki paikat. Söin aina samalla, kun ajoin paikasta toiseen. Jouduimme aina hikoilemaan ja siivoamaan tuli perseen alla, sillä joihinkin paikkoihin oli varattu aikaa vain vartti ja siivouskohteet olivat siis kauppoja, toimistoja ja koteja. Niissä piti aina pyyhkiä kaikilta tasoilta pölyt, imuroida koko lattia ja myös mopata lattia, tyhjentää roskikset, siivota keittiö, pestä wc:t ja joskus vielä tehdä muutakin. 15-30min on ihan järjetön aika suorittaa kaikki tämä, jos haluaa siivota hyvin. Sitten huomasin muita ongelmia: työvälineet olivat puutteelliset tai rikkinäiset, eikä auttanut, vaikka ilmoitin asiasta esimiehille. Ylitöistä en saanut korvauksia ja palkat maksettiin väärin. Työtunteja tuli joskus jopa yli kymmenen päivässä, vaikka työsopimuksessa luki, että työntekijä ei saa tehdä ylitöitä ja työpäivät on max. 7 tunnin pituisia. 

Näiden lisäksi oli monta muuta ongelmaa ja valituksista huolimatta mikään ei muuttunut. Tuntui hirveältä käydä töissä, kun niin moni asia oli pielessä - en uskonut, että Suomessa voisi olla tällaisia työpaikkoja. Otin yhteyttä työvoimatoimistoon ja työsuojeluun ja kyselin kaikilta neuvoja. Kolme viikkoa sitten sanoin pomolle, että jos asiat eivät nyt muutu, minä lopetan työt. Pomo ei halunnut minun lopettavan, sillä olin kuulemma hyvä työntekijä ja tein hyvää jälkeä. No, asiat eivät kuitenkaan muuttuneet ja pitkän sairaslomani jälkeen oltiin vihdoin molemmat pomon kanssa yhteistuumassa siitä, että sopimus puretaan. Tänään sopimus purettiin ja minä suorastaan hypin ilosta - vihdoin! 

Firman nimeä ja muita tietoja en kuitenkaan aio laittaa tänne yksityisyyden vuoksi, sillä en halua ongelmia. Toivottavasti ymmärrätte. Haluan vaan saada viimeisen palkkani ja sen jälkeen en toivottavasti ole kyseisen firman kanssa tekemisissä enää koskaan.

Sooo happy now!

Nyt on vielä täysin auki, mitä tulen tekemään. Katsotaan päivä kerrallaan - ensimmäiseksi varasin ajan työvoimatoimistoon henkilökohtaiseen neuvontaan. Selvitän siellä asiat kuntoon. Jos hyvin käy, niin minulla olisi jo eräs mahdollinen kiva työpaikka tiedossa. Ehkä tulen repimään hiuksiani, jos asiat eivät järjestykään toivotusti, mutta nyt aion nauttia juuri tästä hetkestä. Mä toivon, että nyt, kun suurin stressin aiheuttaja on poistettu, alkaisi mahakin toimimaan paremmin. Mutta, jatkostakin kirjoittelen tänne lisää sitten, kun itse olen taas viisaampana. :) 

Kiinnostaako teitä lukea tällaisia postauksia vai odotanko suosiolla sitä, että pääsen taas ratsastamaan ja raapustelemaan heppapostauksia?

25. elokuuta 2014

Pieni (maha)kuulumispostaus

Yöllä heräilin mahakipuun ja tänään kävin (taas) lääkärillä ja sain viikon verran sairaslomaa lisää. Huomenna otetaan vielä verikokeet (eihän tämä ole nyt kuin viides kerta, kun verikokeet otetaan lyhyen ajan sisällä), koska lääkäri haluaa varmuuden vuoksi ottaa vielä laajan verikuvan ja myös varmistaa, että kilpirauhaseni toimivat normaalisti. Mikäli ultrasta ja verikokeista ei edelleenkään selviä mitään, eikä uudesta ruokavaliosta ole apua, varataan seuraavaksi aika tähystykseen.

Nyt olen ollut FODMAP-ruokavaliolla vasta muutaman päivän ja vatsa on edelleen oireillut samalla tavalla. Täytyy kuitenkin edelleen noudattaa tätä ruokavaliota ainakin pari viikkoa, ennen kuin tiedän varmaksi, auttaako ruokavalio yhtään. Ruokavalion noudattaminen ei ole ollut hirveän vaikeaa, sillä olen yleensäkkin syönyt perusterveellisesti ja nyt täytyi vaan vähän karsia valikoimaa. Ainoastaan leipää on tehnyt mieli, joten aion lähipäivinä etsiskellä kaupasta gluteenittomia vaihtoehtoja!


Ylläolevasta kuvasta näette, mitä olen nyt syönyt uudella ruokavaliolla. Kuten näette, mitään järistyttävää eroa vanhaan ruokavalioon ei ole -edelleen ruoka on herkullista ja maistuvaa! Aamu- ja iltapaloilla syön yleensä kaurapuuroa marjojen kera, smoothieta (jossa on maustamatonta luonnonjogurttia, marjoja ja hedelmiä) tai maissimuroja banaanien kera. Ateriat sisältävät vihanneksia, salaattia, lihaa, kanaa, kalaa, riisiä, perunoita, jne. Eli ei ole tarvinnut kituutella, onneksi! Aion myös kokeilla Vi-Siblin kuituvalmistetta, sillä siitä on kuulemma ollut joillekin apua. Lisäksi jatkan maitohappobakteereiden syömistä ja herkkulakkoa. Kaikki keinot käyttöön!

Nyt muuten on miljoona asiaa selvitettävänä, huh. Parempaa kuulumispostausta ja näistä asioista kirjoittelen sitten lisää, kun asiat varmistuvat. Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille! <3

20. elokuuta 2014

Mahajuttuja ja FODMAP-ruokavalio

Blogiani lukevat tietävät, että minulla on nyt ollut vatsani kanssa ongelmia aika pitkään. Olen ollut sairaslomalla jo elokuun alusta saakka, enkä ole tänä aikana pystynyt yhtään harrastamaan liikuntaa, ratsastamaan saatikka tekemään mitään raskasta. On ollut tylsää olla vain kotona ja kaikkein eniten on turhauttanut se, etten ole ymmärtänyt vatsani oireilua. Vatsakrampit ja vessaanjuoksemiset tulevat yllättäen, useimmiten syömisen jälkeen, enkä ole löytänyt mitään tiettyä yhteyttä johonkin ruoka-ainekseen.

Silloin, kun vatsani alkoi oireilemaan epämääräisesti, päätin ryhtyä herkkulakkoon. Nyt on seitsemäs viikko menossa, kun olen ollut täysin ilman herkkuja. En ole syönyt yhtään karkkeja, jäätelöä, keksejä taikka käynyt missään roskaruokaraflassa. Olen ainoastaan syönyt pari kertaa ns. hienoissa, kunnon ravintoloissa, pizzan tai hampurilaisen. Aika hyvin minusta! Valitettavasti pelkästään herkkulakko ei saanut vatsaa toimimaan normaalisti, mutta voin kuvitella, miten paljon kipeämpi vatsa olisi, jos söisin herkkuja samalla tavalla kuin normaalisti. Välillä kyllä tekee hirveästi herkkuja mieli, mutta olen aina silloin muistuttanut itselleni, että herkuista tulisi vatsa vielä kipeämmäksi.

Sokerihiiren herkkulakon fiiliksiä..

Lääkärikäynneistäkään ei ole ollut vielä mitään apua. Olen kokeillut maitohappobakteereita, ripulilääkkeitä, närästyslääkkeitä ja vaikka mitä. Verikokeita ja ulostenäytteitä on otettu, eikä mitään ole löytynyt - kropassa on ainoastaan tulehdusarvot jostain syystä koholla, ehkä vatsan takia. Nyt lääkäri vihdoin suostui jatkotutkimuksiin, kun oireet ovat edelleen jatkuneet. Eli sain varmuuden vuoksi lähetteen ultraan ja ravintoterapeutille. Mikäli ultrasta ei löydy mitään, eikä ravintoterapeutista ole apua, niin sitten maha tähystetään.

Eilen sain kuitenkin tietää, että pääsen ravintoterapeutille vasta kolmen viikon päästä, eikä lääkäri osannut enää tässä vaiheessa sanoa, mitä minun tulisi tehdä. Kysyin lääkäriltä, että jos minulla olisi ärtyneen suolen oireyhtymä ja lääkärin mukaan sekin voi olla hyvin mahdollista. Kysyin eri ruokavalioiden mahdollisuuksia, mutta hän ei kuulemma tiedä ruokavalioista paljoa mitään, joten hän ei osannut sanoa, mikä saattaisi auttaa. Tässä vaiheessa aloin näkemään punaista, sillä en nyt todellakaan jaksaisi edelleen olla seuraavat kolme viikkoa kotona makaamassa ja kärsimässä mahakivuista. Siksi aloin eilisillalla tutkimaan netistä eri vaihtoehtoja ärtyneen suolen oireyhtymän hoitoon. (Onneksi google on olemassa).

Itse veikkaan, että minulla todella pitkään jatkunut stressi on saanut vatsan ärtymään ja vatsakivut puolestaan pahentavat stressiä, joten tästä on tullut inhottava noidankehä. Itselläni ainakin oireet vastaavat täysin sitä, mitä netissä kerrotaan tästä oireyhtymästä. "Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia: joillakin löysät ulosteet useita kertoja päivässä ja ummetus vuorottelevat eri päivinä, toisilla on pääasiassa jompaakumpaa. Suurelle osalle potilaita häiritsevimmät oireet ovat iltaa kohti pahenevat vatsan turvotus ja ilmavaivat. Oireille on tyypillistä vaihtelu ja oireyhtymä voi merkittävästi heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa muun muassa stressiä, väsymystä ja univaikeuksia."


Tutustuin FODMAP-ruokavalioon, mitä käytetään ärtyvän suolen oireyhtymän hoitoon. FODMAP-hiilihydraatit ovat lyhytketjuisia hiilihydraatteja, jotka fermentoituvat (eli aloittavat käymisreaktion) paksusuolessa. Välttäville ruoka-aineille on yhteistä, että ne pilkkoutuvat ja imeytyvät huonosti.

"FODMAP-ruokavalio ei ole täydellinen välttämisruokavalio, vaan sillä pyritään vähentämään suurinta FODMAP -kuormaa. Liian tarkka FODMAP:ien välttäminen on erittäin työlästä ja stressaavaa, eikä välttämättä lisää ruokavalion tehoa oirehallinnassa. Tärkeämpää on siis rajoittaa päivittäinen FODMAP -altistus noin 10 grammaan per päivä. Tämä riittää kohentamaan oireita useimmilla potilailla. Rajoitusta on tarkoituksenmukaista noudattaa silloin, kun oireet ovat hankalia. Oireiden helpottuessa on suositeltavaa, että ruokavalioon pyritään lisäämään asteittain ja harkiten FODMAP -hiilihydraatteja." (lähde)

Mitä tulen välttämään:

Vehnä, ohra ja ruis
Kivelliset hedelmät, kuten luumu, nektariini, persikka sekä vesimeloni, päärynä, omena ja mango
Palkokasvit, herneet ja maapähkinä
Pistaasi- ja cashewpähkinät
Sipulit, valkosipuli, kaalit, tankoparsa, artisokka, fenkoli, kukkakaali, parsa ja sienet
Monet purukumit, pastillit, lääkkeet, fruktoosi, makeiset, limsat ja muut hiilihapolliset juomat
Monet kevyttuotteet
Tavalliset maitotuotteet
Hunaja, hedelmäsokeri ja siirapit
Prebiootit, joita käytetään terveysvaikutteisissa jogurteissa
Kuivatut hedelmät, etenkin rusinat

Kyllä näille:

Peruna, riisi, villiriisi, maissi, speltti, kvinoa, hirssi, teff, tattari, kaura ja gluteenittomat viljat
Muut pähkinät ja mausteet
Sitrushedelmät
Kaikki marjat
Banaani, kiivi, papaija, viinirypäleet, karambola, muut melonilajikkeet, passion-hedelmä, ananas
Kypsytetyt juustot
Kaikki salaatit, tomaatti, porkkana, kurkku, idut, paprika
Munakoiso, selleri, bambun versot, kurpitsa, raparperi, pinaatti ja palsternakka
Laktoosittomat maitotuotteet
Lihatuotteet


Juuri söin viimeisen "syntisen" ateriani, eli lasagnea. Tästä eteenpäin aion syödä FODMAP-ruokavalion mukaan ainakin toistaiseksi ja katsoa, miten käy! Tämä ruokavalio vaikuttaa lupaavalta ja järkevältä, eikä minun tarvitse kituuttaa itseäni. Toivon todella, että tästä olisi sitten oikeasti apua ja voin ehkä joskus tulevaisuudessa palata ns. normaaliruokavalioon. Kyllä tämä tästä, mä pysyn positiivisena!

Kärsiikö kukaan lukija ärtyneen suolen oireyhtymästä - onko FODMAP-ruokavalio toiminut teillä?