Hyvää matkaa rakas

Nyt sinun on hyvä olla.

Tänään oli elämäni raskain päivä. Kotitallilla harjasin Santun puhtaaksi ja mietin, että miten onnekas olen ollut, kun olen saanut viettää lähes kaksi vuotta maailman parhaimman hevosen kanssa. Menin Santun kanssa maastoon kävelemään, rapsuttelin hevosta ja se sai syödä vihreää sydämensä kyllyydestä. Muutaman tunnin jälkeen isä ajoi tallin pihaan ja silloin tiesin, että aika oli tullut. Tallinomistajat tulivat kyyneleet silmissä hyvästelemään hevosen - Santtu oli valloittanut monien sydämet.

Hyvästeltyämme tallinomistajat kävelin traileriin ja Santtu perässä. Santtu pysähtyi lastaussillalle - sitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Olen varma, että Santtu vaistosi, että mitä tulee tapahtumaan. Santtu kuitenkin tuli pian sisälle, niin kiltti se on. Saavuttuamme klinikalle kaikki tuntui tapahtuvan niin nopeasti, vaikka oltiinkin siellä puolitoista tuntia. Santtu rauhoitettiin ja sille laitettiin kanyyli. Se vietiin ulos ja siellä hevonen sai nukutuspiikin. Minä olin mukana loppuun asti. Olin sen luvannut itselleni, että saatan Santun viimeiselle matkalleen. Kun Santtu kaatui maahan ja nukkui pois, aloin itkemään. Itkin, silitin hevosta ja pysyin sen vieressä. Tiesin, ettei Santulla ollut kipuja enää.

Olen kiitollinen ihan joka hetkestä, minkä sain viettää Santun kanssa, enkä vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään. Itkin sen takia, etten saisi olla Santun kanssa enää koskaan, tämän elämäni aikana. Santtu ei ole enää täällä maan päällä. En voi enää halata sitä taikka katsoa että miten lempeä katse Santulla on. En olisi halunnut lähteä Santun vierestä. Silitin sen silkkisen pehmeää turpaa ja itkin. Tuntui niin epätodelliselta, että Santtu oli nyt poissa, lopullisesti. Minun kultakimpaleeni. Nyt se on minun pieni enkelini.

Nyt saat laukata vihreämmillä niityillä, ilman kipuja.

Odotathan minua siellä sateenkaarisillan luona.

Jos sua ei ois ollut 

niin olisin keksinyt sut 

ois susta samanlainen tullut

mitään en ois muuttanut

Tahdon susta kiinni pitää

vaikken sua oikeasti enää nää

Kiitos

kun olit totta hetken

nyt mun täytyy tästä jatkaa

vierelläni teet loppuretken

vaikka se ois kuvitelmaa 

Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut

It's hard to let you go

Kyynelehdin nyt tässä samalla, kun koitan kirjoittaa tätä postausta.. On niin vaikea uskoa, että huomenna kaikki on lopullisesti ohi. Olemme viettäneet Santun kanssa ihania päiviä ja olen nauttinut ihan joka hetkestä. Tänään Santtu sai laukkailla pellolla ja se oli yhtä innoissaan, kuin aina. Se kävi maneesissakin juoksemassa irtona ja annoin sen hypätä viimeistä kertaa pari kertaa kavalettien yli. Santtu hyppäsi kavaletit korvat hörössä ja niin innoissaan. On uskomattoman vaikeaa viedä Santtu huomenna viimeiselle matkalleen, mutta tiedän, että Santtu on saanut elää nämä viimeiset päivänsä onnellisena. Ansu oli tänään ottamassa kuvia, hänelle kiitos jälleen aivan ihanista kuvista. <3

Perhepotretti <3

Santtu omana innokkaana itsenään :D

Oli ihan pakko ottaa kuva Santun karvasta, se kiiltää aina auringossa ihanasti..

Ikävä tulee olemaan kova. <3

Huominen pelottaa, sillä kaikki on silloin ohi. Sitä ei tahtoisi uskoa, mutta minun on vain pysyttävä vahvana ja tiedettävä, että teen oikean päätöksen. Voin sitten olla rauhassa ja tietää, että Santulla on hyvä olla. Nyt itkettää, kirjoitan myöhemmin enemmän, kun pystyn..

Viimeiset yhteiset päivät

Torstaina menin Santun kanssa maastoon kävelemään ja sitten se sai juosta kentällä irtona. Santtu oli taas niin innoissaan - se piehtaroi, kirmaili ja spruttaili. Oli ihana nähdä Santtu niin iloisena, mutta samalla se oli vaikeaa. Itkin ja hymyilin samalla. Santtu näytti niin terveeltä. Se liiteli ja näytti mahtavia askellajeja. Tiedän kuitenkin, että se on kipeä, enkä halua sen tulevan todella kipeäksi ennen kuin luopuisin siitä. Olen iloinen, että saan muistaa Santun juuri sellaisena kuin se onkin: omana itsenään, iloisena, pirteänä, reippaana ja touhukkaana hevosena. Se saa lähteä viimeiselle matkalleen vielä, kun se on onnellinen. 

Eilen mentiin Santun kanssa pellolla ja Santtu oli niin innoissaan! Se välillä vei minua ja minä en voinut kuin nauraa siellä selässä - että miten paljon energiaa ja innokkuutta voikaan hevosella olla. Elias, poikaystäväni sai käydä myös selässä ja lopuksi kävimme metsäpoluilla kävelemässä. Ansu otti ihania kuvia, siitä kiitos hänelle. <3

"ja nyt mennään!" 

"jeeee"

alkuun talutettiin..

..mut sit ne pääsi ilman talutustakin. Santtu on niin kiltti.. :)

tuitui söpöt<3

"namnam oksia.."

Tänään ja huomenna aiomme pitää Santun kanssa yhtä hauskaa, kuin viime päivätkin. Maanantaina Santtu lähtee viimeiselle matkalleen.. Ikävä tulee olemaan kova. <3