29. lokakuuta 2014

Inhottavat syyssäät

Nyt kelit ovat kyllä olleet inhottavat. Koko ajan tuulee, sataa ja on kylmää. Nyt kenttä on niin huonossa kunnossa, ettei siellä voi tehdä mitään ihmeellistä ja tämä harmittaa. Nyt olen ratsastanut hevosilla vain käyntiä ja ravia. Eilen ja tänään ratsastin samat hevoset: Liisan, Heikin ja Eskon. Tänään Saara tuli kuvailemaan, vaikka sää oli kurja, enkä voinut tehdä hevosten kanssa mitään ihmeellistä. Saaralle iso kiitos kuvista! :)

Liisalla on nyt rungoton satula, koska sille ei tunnu mikään satula sopivan. Se on ponikokoinen, mutta leveä. Tätä rungotonta käytetään jonkin aikaa, kunnes Liisa hoikistuu vähän. Silloin sitten etsitään uutta satulaa. Tää rungoton on aika karsea istua, mutta pakko selvitä. :D Liisan kanssa menimme vain käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Liisa toimii nykyään näissä siirtymisissä aika hyvin, joten pikkuhiljaa voisimme alkaa myös harjoittelemaan pysähdyksiä. Liisa on muutenkin toiminut ihan hyvin. :)

<3

Heikki on kehittynyt pikkuhiljaa. Se on ajan kanssa pehmentynyt suustaan, joten olemme vaihtaneet kuolaimet paksuihin kolmipaloihin. Heikiillä olen mennyt gramaaneilla pari kertaa ja eilen menimme sitten ilman. Kyllä huomaa, että parista kerrasta on jo apua, sillä Heikki on älynnyt, että ravata voi rauhallisesti ilman kaahottamista. Lisäksi se on edestä paljon tasaisempi, eikä se enää kulje pää taivaissa, vaan se on paljon rennompi ja parempi ratsastaa, jes! Tänään Heikki oli hieman kiireinen, mutta toimi kyllä sitten hyvin, kun ratsastin rauhallisesti ja sain hevosen siirtämään energiansa siihen, että takajalat polkevat alleen. Heikki on kyllä ihanan rehellinen ja yritteliäs tapaus. :) Harmi, kun laukata ei nyt voi treenata huonon pohjan takia. Laukan kanssa olisi eniten työtä.


Esko oli tänään alkuun hirveän kankea, joten alkuravien jälkeen käskin Eskoa laukkaamaan reippaasti pari kierrosta molempiin suuntiin. Esko on lähes aina laukkojen jälkeen parempi ja niin tänäänkin. En sitten työstänyt laukkaa yhtään enempää, huonon pohjan takia. Ravissa yritin saada hevosen rennoksi, tasaiseksi ja polkemaan aktiivisesti alleen. Esko ei ollut tänään parhaimmillaan, mutta loppua kohden se oli ihan jees. Kun satoi ja tuuli hirveästi, en viitsinyt jäädä hinkkaamaan tuota enempää, vaan lopetin ratsastuksen siihen.

"eteeeen!"

Huomenna olisi sitten sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitajan pääsy- ja soveltuvuuskoe. Vähän jännittää, sillä en ole koskaan missään pääsykokeissa ollut vielä. Saa antaa vinkkejä, mikäli olette joskus tämän alan pääsykokeissa olleet, että miten kannattaisi valmistautua ja millaisia kysymyksiä saattaisi tulla! :)

27. lokakuuta 2014

Miten viittomakielisyyteni vaikuttaa elämääni?

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten viittomakielisyys vaikuttaa elämään. Olin vähän aikaa sitten valtakunnallisilla viittomakielisillä nuorisopäivillä ja edustin siellä Tammersigniä, koska kuulun Tammersignin hallitukseen. Tammersign on yhdistys, jonka tavoitteena on tukea viittomakieltä ja viittomakielisten kulttuuria - toiminta on vapaaehtoista. Nuorisopäivillä keskusteltiin paljon siitä, miten tasa-arvo toteutuu ja keskusteltiin myös eri epäkohdista. Me saimme tuoda esille omat näkemyksemme ja pohdimme yhdessä asioita. Ajattelin kirjoittaa tänne vähän ajatuksiani tämänhetkeisestä tilanteestani. 


Olen 20-vuotias työtön nuori, jolla olisi korkea työmotivaatio ja intoa opiskella. Minulla on joskus vaikeampaa, kuin ikäisilläni normaaleilla kuulevilla nuorilla. Aloitetaanpa työnhausta: koska olen kuuro, joudun jatkuvasti kohtaamaan ennakkoluuloja. Olen aktiivisesti etsinyt työpaikkoja ja minulle kelpaisi lähes mikä tahansa työpaikka, kunhan saisin siitä palkkaa ja työ olisi laillista. Teen erittäin mielelläni töitä, koska minusta on tärkeää, että saan mahdollisimman paljon työkokemusta eri aloilta. En voi työskennellä mm. kaupan kassoilla taikka puhelinmyyjänä, sen minä ymmärrän. Mutta minä voisin hyvin työskennellä varastohommissa, siivoushommissa, talleilla ja niin edelleen. Ainoa asia, mikä minua hidastaa, on muiden ihmisten ennakkoluulot.

Esimerkiksi olen hakenut moneen siivousfirmaan töihin. Muutama oli vastannut, että he etsivät juuri kaltaistani työntekijää ja he kutsuivat minut työhaastatteluun. Kun kerroin, että otan haastatteluun mukaan viittomakielen tulkin, he peruivat haastattelun. Näin on käynyt neljä kertaa - arvatkaa vaan, miten turhauttavaa tällainen on! Kerroin heille, ettei kuurous oikeasti haittaa työskentelyä mitenkään ja että miten hyvin pärjäsin edellisessä siivousfirmassa nelisen kuukautta - minun siivousjälkeäni kehuttiin monesti. He silti jaksoivat keksiä eri tekosyitä, miksi minua ei voitaisi ottaa: työ on kiireistä (niin oli edellisessäkin firmassa), asiakas antaa joskus palautteita (palautteen voi kirjoittaa), työturvallisuus vaarantuu (mihin kuuloa oikeasti tarvitaan siivotessa!?), jne jne. Ei auttanut, vaikka yritin kertoa, että kyllä minun kanssani työskentely onnistuu yhtä hyvin. Heillä oli liian suuret ennakkoluulot ja pelot.


On ironista, että töihin otetaan mieluummin kuuleva henkilö, vaikka hän ei tekisikään yhtä hyvää jälkeä. Kyllä, näin edellisessä firmassa työntekijöitä, jotka siivosivat todella huonosti, he esimerkiksi jättivät wc-pytyt pesemättä, jos ne näyttivät puhtailta, huuhtelivat lasit vain vedessä tiskaamisen sijasta, jne. Kun minä taas tekisin töitä niin hyvin kuin vaan osaan. Jokaisessa työpaikassa, jossa olen ollut töissä, ollaan oltu työskentelyyni tyytyväinen. Minulla on työtodistuksia, joissa minua kehutaan ja suositellaan, esimerkiksi yhdessä lukee: "Tiainen on osoittanut esimerkillistä ahkeruutta ja hoitanut annetut tehtävät oma-aloitteisesti ja erinomaisesti. Hän on myöskin täsmällinen ja osoittautunut hyväksi työryhmän jäseneksi". Ennakkoluulojen takia minun työtodistuksiani ei haluta huomioida, eikä minun persoonaani, vaan ihmiset määrittelevät minut vain kuulon perusteella. Tämä on surullista. 

Minun täytyy vaan yrittää kovemmin ja minun on toivottava, että kohtaan joku päivä taas jonkun ennakkoluulottoman työnantajan, joka haluaisi nähdä, mitä minulla on annettavana. Juuri nyt toivon kuitenkin kaikkein eniten, että pääsisin tammikuusta taas opiskelemaan.


En ole mikään kympin oppilas, mutta minulla olisi motivaatiota opiskella juuri sitä alaa, mihin haluaisin valmistua. Viittomakieli on virallinen äidinkieleni, joten suomen kieli on minulle toinen kieli. Siinä minulle tulee joskus pieniä kielioppivirheitä, mutta ne eivät maailmaa kaada. Vaikeampi juttu onkin sitten englanti. Sitä en käytä yhtä paljon, kuin normaalit kuulevat ihmiset. Tässä yhteiskunnassa kuulevat ihmiset kuuntelevat englantia jatkuvasti, mm. radioista, musiikkikappaleista, elokuvista, televisioista ja niin edelleen. Englanti on heidän toinen kielensä. Minulle englanti on vasta kolmas kieli, enkä oikeastaan lue englantia mistään. Joudun erikseen lainaamaan englanninkielisiä kirjoja kirjastosta, mikäli haluan opiskella englantia. Minullakin olisi helpompaa, jos esimerkiksi englantia tulisi aina myös tekstityksenä, kun sitä kuulee televisiosta. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan huomioi tätä, vaan minun pitäisi pärjätä muiden joukossa samalla tavalla. Ymmärrän kyllä hyvin, että tasa-arvon vuoksi ketään ei aseteta erityisasemaan, mutta tämä vähän vaikeuttaa minun kouluun pääsyä, sillä minä en välttämättä hallitse kieliä yhtä hyvin kuin muut. 

No, nyt täytyy vaan pysyä positiivisena ja toivoa, että kielitaitoni riittävät (kirjoitin sekä englannissa että ruotsissa B:t), eivätkä ne vaikuta kouluun pääsyssä. Jos en tällä kertaa pääse kouluun, niin opiskelen sitten lisää ja yritän myöhemmin uudelleen - en minä niin helpolla luovuta. Toivon, että pääsykokeissa he huomaavat sen, miten motivoitunut ja halukas minä olisin opiskelemaan. Tiedän varmasti, että haluan työskennellä juuri ihmisten parissa. Tiedän myös, että minua tarvitaan tällä alalla, sillä viittomakielisiä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä on liian vähän.

Ensimmäiset kaksi kuvaa (c) Ansu ja viimeiset kaksi kuvaa, joissa Ansu on, (c) minä.

Opiskelujuttu ei varsinaisesti liittynyt epätasa-arvoon, vaan siihen, miten kaikkea ei välttämättä huomioida esimerkiksi opiskelijanvalinnoissa. Minulla olisi vielä niin paljon kirjoitettavaa viittomakielisyydestä ja monta eri esimerkkiä, mutta juuri nyt nämä kaksi asiaa ovat minulle ajankohtaisia ja siksi halusin jakaa ne täällä, vaikka ne eivät varsinaisesti liittyneetkään toisiinsa. Mikäli teitä kiinnostaa, niin voin myöhemmin kirjoittaa lisää pohdintojani viittomakielisyyden tuomista eduista ja haitoista. Muistutan, että olen kuitenkin kiitollinen siitä, kuka ja millainen olen. En vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. Yritän vaan parhaani mukaan selvitä kaikista mahdollisista hidasteista ja samalla nauttia jokaisesta päivästä.

Herättikö kirjoitus teillä pohdintoja taikka mielipiteitä?

23. lokakuuta 2014

Kuulumisia

Tänään kenttä oli kova, jäinen ja koppurainen. En viitsinyt pyytää hevosilta paljoa mitään, kun pohja oli niin huono. Menimme lähinnä käyntiä ja vähän ravia. Harmittaa, kun maneesia ei ole - näin treenit riippuvat täysin säästä ja kentän pohjan kunnosta. :(


Mutta nyt muihin kuulumisiin. Vähän aikaa sitten värjäsin hiukseni kampaajalla, koska niissä oli järkyttävä juurikasvu. Hiukseni olivat todella huonossa kunnossa, kun pilasin ne viime talvena värjäämällä hiukset ensin vaaleiksi ja sitten takaisin tummiksi. Sanoin kampaajalle, että hän saa rohkeasti leikata huonot pois, joten hiuksista lähti taas pituutta reilusti. Pyysin kampaajaa värjäämään tyven mahdollisimman samanväriseksi kuin omat hiukset ovat. Ja väri saisi sitten tummua latvoja kohden, liukuvärityyliin. Ideana oli se, että juurikasvu ei sitten haittaisi ja hiukset saisivat levätä mahdollisimman pitkään ilman mitään värjäyksiä. Alkuun hiuksista tuli kokonaan tummat, mutta nyt pesujen myötä ovat hiukset alkaneet näyttämään kivoilta - ylläolevasta kuvasta näette nykyisen värini melko hyvin. Kun katson vanhoja kuvia, niin alkaa harmittamaan, että pilasin hiukseni, sillä aikaisemmin ne olivat ihanan pitkät.

Hiukset ennen kampaamokäyntiä ja nyt ne ovat vielä lyhyemmät..

Uudessa asunnossamme olen viihtynyt todella hyvin. On ihanaa, kun on tilaa. Ja on ihanaa, kun voi mennä pitkän tallipäivän jälkeen saunaan lämmittelemään ja sitten käpertyä kulmasohvaan pehmeän peiton alle. Koti alkaa olemaan valmis - enää pari pikkujuttua puuttuisi, kuten esimerkiksi verhot makuuhuoneeseen, lamppu ruokapöydän yläpuolelle, joku taulu seinään ja ehkä yksi peili lisää. Voisin kuitenkin joskus lähiaikoina tehdä postauksen kämpästä, vaikka tämä ei olisikaan vielä täysin valmis, mikäli teitä lukijoita kiinnostaisi?

Olen edelleen työtön, enkä ole vielä löytänyt uusia työpaikkoja. Sain pari päivää sitten kutsun sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon pääsy- ja soveltuvuuskokeeseen. Tänään sain myös kutsun Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen valintakokeeseen. Minä toivon todella, että pääsisin taas jonnekin opiskelemaan tammikuusta alkaen, sillä minulla olisi motivaatiota opiskella. Jos pääsen opiskelemaan, niin tuskin etsisin enää töitä aktiivisesti, sillä tässä olisi sitten enää vain kaksi kuukautta aikaa tehdä kokopäiväisesti työtä ja harva työpaikka haluaa palkata työntekijän niin lyhyeksi ajaksi.

Viime viikonloppuna oli upeat järvimaisemat varhain aamulla, kun olin nuortenpäivillä Jyväskylässä.

Nyt minä taidan mennä lenkittämään ystäväni koirat, jotka ovat täällä meillä hoidossa pari päivää. :) Kertokaahan, mistä haluaisitte lukea? Olisiko toivepostausideoita?

22. lokakuuta 2014

Ansu kylässä ja paljon kuvia

Maanantai-iltana hain talleilun jälkeen ystäväni Annemarin meille. Blogin pitkäaikaiset lukijat saattavat muistaa Ansun Santun ajoilta, kun hän oli usein kanssani tallilla ja kuvaili ratsastustani. Tiistaina olimme Ansun kanssa tallilla monta tuntia, kun ratsastin Liisan, Hanin, Heikin ja Novon. Ansu otti jälleen niin kivoja kuvia, että kuvien kanssa oli valinnanvaikeus! Ansulle iso kiitos kuvista ja kivasta seurasta! <3

Olen niin tyytyväinen siihen, miten Liisa edistyy: pikkuhiljaa, mutta varmasti. Nyt Liisa alkaa jo pätkittäin rentoutumaan ja se kulkee aika hyvin sinne, minne pyydän. Eilen ylitimme myös pari puomia, eikä ongelmia ollut. Olen nyt ollut ainoa, joka on ratsastanut Liisalla, joten on todella hienoa nähdä oman työn jälki jo näinkin nopeasti. :)

<3

Sitten oli uusi heppatuttavuus, 11-vuotias wielkopolskitamma Hawana, eli Hani. Hani on vähän aikaa sitten tullut tallille ja se oli aika mielenkiintoinen tapaus. Alkuun se oli todella jännittynyt ja se tuntui siltä, että yritti koko ajan juosta pois alta. Se heilutti päätänsä, pysähteli ja oli hankala ratsastaa. Yritin ratsastaa mahdollisimman rauhallisesti ja toivoin, että hevonen rentoutuisi pikkuhiljaa. Ratsastin vain ympyrällä, enkä vaatinut mitään ihmeellistä. Kesti kyllä tovin, kun hevosesta tuli rauhallisempi. Kun se rauhoittui ja rentoutui, niin se oli todella kivan tuntuinen. Hanilla tsekataan vielä, että onko kaikki varmasti kunnossa. Jos on, niin kyseessä on sitten vaan herkästi jännittävä tapaus, joten se tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä. Muuten hevonen vaikuttaa symppikseltä ja kivalta tapaukselta.


Sitten oli Heikin vuoro. Kokeilin gramaaneja, koska tuumasin, että niillä voisi olla hyvä joskus mennä - laukassa kun Heikki kaahottaa hirveästi pää taivaissa, joten gramaanit voisivat vähän rauhoittaa ja tasapainottaa menoa. Ne toimivat hyvin, sillä alkuun Heikki kaahotti, mutta rauhoittui ja rentoutui nopeasti. Heikki pysyi myös paljon tasapainoisempana, kuin normaalisti. Heikki on kyllä ihanan reipas ja rehellinen suomenhevonen suurella sydämellä!

Hieno herra! <3

Viimeisenä menin Novon. Olin väsynyt ja heikotti, kun unohdin ottaa syötävää mukaan. Kerroin Ansulle, että kun Novo pukittaa, niin se pukittaa isosti. En ollut kuitenkaan vielä tippunut siitä. Ratsastin Novolla, enkä oikein keskittynyt ratsastukseen kunnolla, vaan lähinnä matkustelin kyydissä. Kun nostin laukan, niin Novo sitten teki bravuurinsa, eli pomppuloikkapukin. Silloin tipuin ja nauroimme molemmat Ansun kanssa, että hevonen nyt herätteli minua! :D Se kyllä tuli tarpeen, sillä ratsastin sitten paremmin ja loppuratsastus sujui hyvin. Novo oli mukava ja teki kaiken, minkä pyysin. :)

Ansu ei valitettavasti ehtinyt saamaan pukeista kuvia, mutta tää kuvasarja on aika tyylikäs, eikö :D

Alla vielä videokooste ratsastuksista, mukana on sekä huonompia, että parempia pätkiä. Novon kohdalla loppui kamerasta muisti, joten siitä ei oikein ollut videoita.



Ansulle vielä kerran kiitos kuvista, videoista ja seurasta! Mitä tykkäsitte postauksesta? :)
Huomenna ratsastan Hanin, Liisan, Heikin ja jos ehdin, niin Capun myös.