17. huhtikuuta 2014

Hyppypäivä

Tänään hyppäsin hevosilla, joilla olin ratsastanut maanantaina sileällä, eli Capun, Ladyn ja Novon. Ladyä en olekaan vielä esitellyt täällä. Se on 6-vuotias latvialainen puoliveritamma, joka tuli Miinalle ratsastettavaksi hetken aikaa. Kaikilla hyppäsin samanlaista pikkurataa, jossa tulimme ensin oikeaan kierrokseen kavaletti-3m-kavaletti-7m-okseri- linjaa pitkällä sivulla ja siitä jatkettiin kokorataleikkaalle, jossa oli pysty ja pystyn päällä vaihdettiin suuntaa vasemmalle, toiselle pitkälle sivulle, jossa oli toinen pysty. Rata oli siis simppeli ja mukava sekä hevosille, että minulle, kun hyppäsin rataa viimeksi aikoja sitten.


Ensimmäiseksi hyppäsin Carinon. Verryttelin alkuun hevosta rennosti ja tulimme pääty-ympyrällä yhtä pikkukavalettia. Hevonen tuntui todella kivalta ja yhteistyöhaluiselta. Seuraavaksi tulimme pikkupystyä. Lähestymiset tuntuivat niin helpoilta, kun paikka osui joka kerta hyvin ja aloin vain fiilistelemään, että onpa helppoa. Silloin jäin sitten vaan matkustelemaan ja hups, heppa palautti minut heti maan pinnalle, kirjaimellisesti. Se kielsi äkillisesti, enkä minä varautunut yhtään, joten muksahdin esteen sekaan, auts. Vähän nauratti minun tyhmyyteni, sillä olinhan minä tiennyt, että Capulla on tapana kieltää heti, jos ratsastaja tuo vähänkään huonoon paikkaan tai jää matkustelemaan. No, olinpahan sitten hereillä koko loppuratsastuksen ajan! :D

Kun sitten muistin ratsastaa, hevonen toimi ja hyppäsi hyvin! Nostimme esteitä 90-100cm korkeudelle ja siinä sarjalinjalla Capu lähti sitten taas testaamaan tarkkuuttani ja kielsi. Onneksi olin nyt skarppina. Huomauttamisen jälkeen hevonen hyppäsi sitten hyvin koko radan. Capulla on ponnua vaikka muille jakaa, mutta se on hirveän tarkka paikoista ja siitä, että onko ratsastaja oikeasti keskittynyt. :)

Tippumisen jälkeen, neiti hiekkapylly :D 
Tuitui kattokaa kun toinen on niin söpö <3

Seuraavaksi oli Ladyn vuoro. Ladyn kanssa homma pelitti heti alusta alkaen todella hyvin. Se on niin simppeli ratsastaa ja hypätä, ettei mitään ongelmia ilmennyt. Paikka osui joka kerta hyvin ja hypättiin iloisella ja hyvällä fiiliksellä! Kaksi kertaa tuli puomi alas koko treenin ajan, kun Lady hyppäsi välillä hieman laakeasti, mutta ei se mitään haitannut, kun kokonaisuudessaan hevonen oli todella kiva ja yhteistyöhaluinen. :) Lopussa hyppäsin Ladynkin kanssa n.90-100cm rataa.

Haha, tää on niin tilannekuva - minä säätämässä kannuksia jalkaan hevosen selässä :D Kattokaa kuinka söpö tuo Lady onkaan!
korvat hörössä kohti estettä! :)

Viimeiseksi oli Novon vuoro. Novo on koko elämänsä aikana hypännyt vain kerran pari ja Miinalla ollessaan se ei ole hypännyt kertaakaan, eli aloitimme nyt hyppytreenit "nollasta". Pidimme esteet pieninä, emmekä korottaneet niitä yhtään. Poistin myös ensimmäisestä linjasta toisen kavaletin, jotta emme vaatisi hevoselta liikaa kerralla. Alkuverryttelyssä yritin ratsastaa hevosen reippaaksi, mutta Novo oli vähän turhan lunki. Ylitimme sitten minikavalettia, joka oli ehkä 10cm korkuinen, eikä Novo siitä jaksanut mitenkään innostua, kunhan tallusteli yli.

Seuraavaksi tultiin minipystyä. Heti, kun Novo tajusi, että lähestyimme "oikeaa" estettä, se alkoi jänistämään ja mutkittelemaan. Pidin pohkeet tiukasti kiinni loppuun asti ja sain kun sainkin hevosen esteen yli. Ensimmäiset hypyt olivat aika koomisia, sillä hevonen ei oikein tiennyt, miten jalkansa pistäisi ja välillä se veteli kamikaze-loikkia, joissa minä vain yritin jotenkin pysyä kyydissä. :D

"apua, miten nää jalat pantiinkaan?!"

Toinen pysty ylitettiin samalla tavalla, mutta parin hypyn jälkeen hevosesta tuli rennompi. Sitten tulimme minisarjaa, eli kavaletti-7m-miniokseri. Ensimmäisen kerran Novo ylitti kavaletin, mutta pysähtyi okserin eteen - minä arvasin, että niin kävisi. Muistutin hevosta napakasti potkaisemalla kylkiin, ettei kieltäminen sovi. Seuraavaksi Novo ylittikin sarjan, mutta tyyli oli alkuun hakusessa, sillä hevonen jännitti ja mateli aina sarjavälissä. Jatkoin ylittämistä muutaman kerran, kunnes saimme oikeasti rennon ja hyvän ylityksen - silloin kehuin hevosta paljon ja annoin sen kävellä. Lopuksi tulimme minirataa kerran, eli sarja - pysty - toinen pysty. Pysyin koko ajan hevosen lähellä ja tukena, niin se meni radan mielettömän hyvin! Olimme Miinan kanssa niin tyytyväisiä hevoseen - alun hypyt olivat koomisia, mutta lopuksi Novo hyppäsi oikeasti hienosti. :)

Novolla on kyllä ponnua ja minä uskon, että siitä tulisi joskus kiva peli esteradoille, vaikka siihen onkin nyt hirveästi matkaa. Nyt pyritään ottamaan esteet viikottaiseen treeniin mukaan, jotta hyppääminen rutinoituisi. :)

Hieno pikkuheppa! <3

Päivän hypyistä jäi oikein kiva fiilis. Nyt odottelen innolla seuraavia hyppykertoja Novon kanssa, sillä sen kanssa riittää todella paljon työmaata, mutta mä uskon että siitä tulee vielä hieno. :) Kuvista iso kiitos Alexandralle! Miinakin on ottanut pari kuvaa, kiitos myös hänelle. :)

15. huhtikuuta 2014

Hius- ja ruokavaliojuttuja + kuvaaja hakusessa!

Värjäsin juuri hiukseni takaisin tummanruskeiksi ja mikä helpotus se olikaan. Oli kyllä mukavaa vaihtelua olla vaaleampitukkainen puolen vuoden ajan, mutta väri ei koskaan tuntunut omalta. Tuntui, että oli vaikea löytää sopivia vaatteita ja että näytin välillä vaaleissa hiuksissa ihan oudolta. Nyt kaikki vaatteeni sopivat taas ja näytän taas omalta itseltäni, ihanaa. Mitä mieltä olette?


Minun vatsani on nyt toiminut parin kuukauden ajan tavallista huonommin ja siksi olen nyt miettinyt ruokavaliotani. Suvussani on herkkävatsaisuutta, joten en ole yllättynyt, mikäli vatsani olisi nyt muuttunut herkemmäksi. Minulla on laktoosi-intoleranssi ja olenkin noudattanut laktoositonta ruokavaliota jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt kuitenkin vatsa on ollut usein kipeä ja turvonnut. Kävin lääkärissäkin juttelemassa tästä ja lääkäri sanoi, että ihmisellä voi olla viljaherkkyyttä, vaikka varsinaista keliakiaa ei olisikaan. 

Eilisestä alkaen pistin ruokavaliooni muutoksia. En tehnyt mitään valtavia muutoksia, vaan toivon, että näillä pienemmillä muutoksilla olisi vaikutusta. Nyt aion parin kuukauden ajan välttää vehnää parhaani mukaan, eli vaihdan kaikki vehnätuotteet täysjyvätuotteisiin. Lisäksi aion kieltäytyä herkuista - sallin itselleni vain yhden karkkipäivän viikossa. Katsotaan, jos herkkujen ja vehnätuotteiden poisjättäminen saisi vatsan pikkuhiljaa toimimaan paremmin. Koitan myös rajoittaa leivän syömisen yhteen sämpylään tai kahteen viipaleeseen päivässä. Aion myös syödä vihanneksia ja hedelmiä joka päivä. Katsotaan nyt muutama viikko, lähteekö vatsa toimimaan "tällä reseptillä" paremmin. Vatsan vointi vaikuttaa kuitenkin kokonaisvaltaisesti ihmisen yleisvointiin myös ja siksi haluan, että vatsani voi hyvin.


Lopuksi tahdon kysellä, löytyisikö täältä mahdollisesti ketään, joka haluaisi tulla kuvailemaan ratsastustani joskus? Olisi todella kiva, jos saisin blogiini hieman useammin ratsastuskuvia treenipostauksien kirjoittamisen yhteydessä. Hevoset sijaitsevat Ylöjärven Ylisillä. Yhteydenotot sähköpostiosoitteeseeni jaxejoo@hotmail.com, kiitos. :)

13. huhtikuuta 2014

Viime keskiviikon treenit

Heippa! Tulen nyt vasta kirjoittamaan viime keskiviikon treeneistä hevosten kanssa, sillä loppuviikosta minulla on ollut ohjelmaa niin paljon, etten ole koneella juurikaan ollut. Ajattelin kuitenkin nyt tulla kirjoittamaan treeneistä, jotta pysyisitte sitten kartalla, että miksi teen jatkossa niin ja näin näiden hevosten (Novon ja Romuluksen) kanssa. :)

Keskiviikkona menin neljä hevosta: Novon, Eskon, Capun ja Romuluksen. Olin aiemmin kertonut Novon pomppivan paikoillaan ja heiluttavan jatkuvasti päätänsä silloin, kun olin pyytänyt siltä vähän enemmän. Silloin työskentelystä ei tullut mitään. Nyt otin gramaanit kokeiluun, sillä jos Novo alkaisi heiluttamaan päätänsä, niin silloin gramaanit estävät sen ja silloin Novo vetäisi vain itseään vastaan.

Alkuun Novo yritti pomppia pystyyn ja viskoa päätänsä, mutta laitoin gramaanit sen verran tiukalle, että ne estivät pään viskomisen ja pystyynhyppimisen. Yllättävän nopeasti Novo huomasi, ettei enää kannata yrittää mitään tyhmää. Kun hevonen toimi hyvin, laitoin gramaanit löysemmälle ja ne olivat vain mukana matkassa. Novo oli parempi ratsastaa kuin koskaan aikaisemmin, ihan mieletöntä! Olin treenin jälkeen ihan fiiliksissä. :) Nyt Novolla ratsastetaan jonkin aikaa gramaaneilla, jotta Novo tulisi kuulolle ja oppisi, ettei tuollainen pomppiminen käy. Kun Novo toimii hyvin, se on mielettömän kiva ratsastaa. Kyllä siitä vielä hyvä ratsu tulee!

Ihana pikkuheppa <3

Seuraavaksi ratsastin Eskon. Eskoa en ole esitellytkään täällä, koska se ei kuulu mun "koplaan", mutta se on 16-vuotias konkari, joka osaa kaikenlaista. Jotenkin olin olettanut Eskon raskaaksi ratsastaa, sillä se on sellainen iso tankkeri, Miinan sanoin "katujyrä". :D Isot raskasrakenteiset hevoset on yleensä raskaita ratsastaa, mutta Esko yllättikin positiivisesti, sillä se oli mielettömän kiva! Esko oli todella kevyt suustaan ja se teki kaiken, minkä pyysinkin. Menimme laukkaväistöjä, laukanvaihtoja ja ravissa avoja ja lisäyksiä. Fiilistelin vaan kyydissä, kun hevonen liiteli ja oli niin hieno! Toivottavasti pääsen menemään tällä mahtavalla kaverilla toistekin ja ehkä joskus jakaa ratsastuskuviakin täällä. :)

Esko :)

Eskon jälkeen ratsastin Capun - sen kanssa mentiin kontrolliharjoituksia. Nyt en enempää tästä kirjoittele, jotta postauksesta ei tulisi nyt liian pitkä. Viimeisenä menin Romuluksen. Romuluksen kanssa yritin heti alusta ratsastaa mahdollisimman pehmeällä kädellä, sillä hevonen on suustaan todella hankala ja kova. Jennillä on ollut takanaan pitkä sairasloma ja hevosella on mennyt monta eri ratsastajaa. Jotenkin nyt hevonen on ollut suustaan hankala. Ajattelin, että pehmeällä kädellä ratsastus mahdollisesti auttaisi. Annoin hevoselle aikaa siirtyä askellajien välillä, enkä välittänyt, jos hevonen oli epätasainen - kunhan saisin pidettyä mahdollisimman pehmeän tuntuman suuhun. Romulus tuntui rennolta ja melko hyvältä.

Seuraavaksi menimme puomeja 3m välein, ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa homma toimi melko hyvin, mutta laukassa Romulus lähti kovaa. Yritin pidättää hevosta istunnalla, mutta hevonen ei reagoinut kovin hyvin apuihini. Toistojen myötä puomit ylittyivät kuitenkin kelvollisesti. Sitten nostettiin joka toinen puomi kavaletinkorkuiseksi - tehtävä näytti tältä:


Romulus ei ole aiemmin tällaisia tehtäviä kuulemma mennyt ja sen kyllä huomasi. Romulus lähti vaan viemään ja meinasi kerran mennä nenilleenkin, kun väleissä meni jalat sekaisin. Puomeja tuli koko ajan mukaan, eikä hevonen tuntunut kuuntelevan yhtään. Koitin olla menemättä hyppyyn liikaa mukaan, eli pysyin mieluummin "jäljessä". Koitin myös pidättää hevosta väleissä, mutta hevonen ei reagoinut pidätteisiin ollenkaan.

Kun mikään ei tuntunut auttavan, minun piti sitten pysäyttää hevonen ennen puomeja kunnon jarrulla. Tuollainen vieminen ei käy, sillä se voi aiheuttaa vaaratilanteita. Romulus oli oletettua jääräpäisempi, sillä yleensä hevoset oppivat, jos ne meinaavat olla nenillään tai puomeja tulee koko ajan mukaan, mutta Romulus jatkoi samaan malliin näistä huolimatta. Muutaman pysäytyksen jälkeen meno oli hieman parempaa. Sitten lähestyimme puomeja ainoastaan ravissa ja päätin, että lähestytään niin monta kertaa, kunnes Romulus lopettaa viemisen. Kyllä se lopettaisi viimeistään siinä vaiheessa, kun se väsähtää. Ja niin kävikin monen toiston jälkeen - kun Romulus oli hikinen ja väsähtänyt, se alkoi rauhoittumaan. Kun saimme viimeisellä kerralla ylitettyä kaikki puomit hallitusti ja rauhallisesti, kehuin hevosta valtavasti ja lopetin treenin siihen.

Kuva ensimmäiseltä ratsastuskerrasta, viime treenistä ei valitettavasti ole kuvia. 

Jenni nyt miettii, mitä tehdä hevosen kanssa. Kuolain menee todennäköisesti vaihtoon. Itse olen sitä mieltä, että hevosen on aina oltava kuuliainen ja sen on kuunneltava ratsastajan kättä. Tuollainen vastustelu ja vieminen voi olla oikeasti vaarallista, varsinkin esteillä. En tiedä, miksi Romulus on nyt tällainen, mutta hevosen ratsastettavuus voikin muuttua äkillisesti pienistäkin asioista. Nyt treenataan kärsivällisesti ja katsellaan, miten hevonen lähtee muuttumaan suuntaan tai toiseen. Todennäköisesti Romulus on vaan turhan innoissaan esteistä ja uskon, että toistojen myötä se rauhoittuu. Toivon, että Romulus oppi viime keskiviikon treeneistä edes jotain - että se olisi seuraavalla kerralla tämänkaltaisten tehtävien kanssa hieman viisaampi ja rauhallisempi. :)

8. huhtikuuta 2014

Mitä minulle kuuluu?

Itseasiassa ihan hyvää. Välillä arkipäivinä aika käy pitkäksi, kun ei ole koulua, eikä töitä. Onneksi olen nykyään maanantaisin ja keskiviikkoisin lähes koko päivän tallilla, niin siellä saa ajan hyvin kulumaan! Tänäänkin kävin tallilla ja ratsastin Romuluksen. Olen etsinyt töitä ja käynyt muutamassa työhaastattelussakin, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. Nyt pitää vaan olla kärsivällinen ja elää päivä kerrallaan. Tiedän, että kesällä minulla on helpompaa, sillä toivottavasti pääsen parille leirille töihin ja lisäksi heinäkuusta alkaen saan työttömyystukea. Nyt siis joudun vielä elämään tiukasti nämä kaksi kuukautta ja sitten on vähän parempi tilanne.


En ole onnistunut pitämään omasta terveydestäni niin hyvää huolta kuin haluaisin. Ongelmana on se, että välillä syön muutaman päivän hyvin ja terveellisesti, mutta sitten taas sorrun ahmimaan kaikkea roskaa. Näin tulokset ovat lähinnä plusmiinus nolla. Nykyään liikkumiseni koostuvat ratsastuksesta ja lenkkeilystä silloin tällöin. Tahtoisin käydä ratsastuksen lisäksi pari kertaa viikossa tankotanssitunneilla, mutta siihen ei ole varaa. No, syksyllä voin varmaan aloittaa tankotanssimisen taas, mikäli silloin laji vielä innostaa.

En tiedä miksi, mutta joskus makeanhimoni yltyy ihan mahdottomaksi ja alan silloin syön kaikkea makeaa, kuten pullia, jäätelöä, karkkia, jne. Kyse ei ole nälästä, sillä syön säännöllisesti ja sama makeanhimo jatkuu vieläkin aterioiden jälkeen. Koitan myös syödä paljon hedelmiä ja marjoja, sekä aloitin myös chia-siementen syömisen. Nyt pyysin Eliasta kieltämään minulta arkiviikkoina makeat, mikäli alan niitä kaupassa hypistelemään. Sallin itselleni herkuttelut viikonloppuisin - palaan siis lapsuuden lauantaikarkkipäiviin. :D Minussa asuu kyllä ihan mahdoton sokerihiiri, joka pitäisi saada kuriin.

Tämänhetkeinen vakiaamiaiseni näyttää tältä: puuroa, chia-siemeniä ja mustikoita, nam!

On muuten ihanaa, kun kesä tekee tuloaan! Olen aina rakastanut kesää ja minun puolestani kesä saisi olla vaikka läpi vuoden. On valoisaa, lämmintä ja vihreää. Tekisi niin mieli shoppailla kivoja kevät- ja kesävaatteita vaatekaappiini, kun nyt siellä tuntuu olevan vain vanhoja riepuja..

Tarkkasilmäiset huomaavat, että olen myös värjännyt hiukseni vaaleammiksi - ajattelin, että vaihtelu virkistäisi. En kuitenkaan ole viihtynyt vaaleissa hiuksissa yhtä hyvin kuin tummissa. En tunne väriä omakseni, vaikka olenkin koittanut laittaa hiukset monella eri tapaa. Tuntuu, etteivät vaaleat hiukset mätsää minkään asun kanssa ja että näytän usein ihan oudolta. No, nyt ei ole varaa kampaajallekaan, joten koitan hetken miettiä, mitä tekisinkään hiusteni kanssa..


Kävin viime sunnuntaina hevosmessuilla. En nyt aio enempää messuista kirjoitella, sillä olen lukenut miljoona messupostausta ja luulen, että moni lukija on saanut niistä tarpeekseen. Messut olivat kuitenkin ihan kivat ja ostin sieltä uudet ratsastushanskat, sillä minulta puuttuivat normaalit ratsastushanskat kokonaan. Muutama lukijakin uskaltautui juttusille, mikä oli kivaa! :)

Nyt on varmaan aika mennä nukkumaan, joten hyvät yöt ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoille! :)

7. huhtikuuta 2014

Juoksutusta ja ilman satulaa ratsastusta

Tänään Novon kanssa tarkoituksena oli treenata pohkeenväistöjä. Aina ei kuitenkaan kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan: kun aloin työstämään hevosta käynnissä ja pyysin hevosta väistämään pohjetta, niin Novo heitteli päätään ja alkoi vain pomppimaan. Koitin komentaa aina hevosta eteen, kun se alkoi jumittamaan. Kun ratsastin hevosta vain suoraan enkä vaatinut siltä mitään erikoista, niin ongelmia ei ilmennyt. Mutta heti, kun pyysin hevoselta enemmän, se alkoi taas pomppimaan ja jumittamaan. Miina toi kentälle juoksutusvermeet, sillä ajattelimme, että Novon olisi hyvä purkaa ylimääräiset pöllöilyenergiansa pois - siten se ehkä keskittyisi paremmin työskentelyyn.

Liinassa Novo toimi todella hyvin. Laitoin yhden kavaletin ympyrän päätyyn ja Novo sai ylittää kavaletin muutaman kerran molempiin suuntiin. Kavaletit ovat hyvää jumppaa hevosille ja ne ovat niin pieniä, että niitä voisi huoletta mennä useinkin, sillä kavaletti on hevoselle yhtä kuin isompi laukka-askel. Siksi haluaisin, että treeneihin otettaisiin pikkuhiljaa enemmän kavaletteja mukaan. Ensimmäisillä kerroilla Novo ylitti kavaletin liioitellusti, mutta oli hauska saada vähän esimakua siitä, että miten se ylittäisi oikeat esteet. Muutaman kerran jälkeen Novo alkoi rentoutumaan ja se ylitti kavaletit rauhallisesti laukaten.


Juoksutuksen jälkeen nousin hevosen selkään ja pyysin taas sitä väistämään pohjetta. Sama homma kuitenkin toistui, eikä edes raipalla komentaminen auttanut. Tulin alas selästä ja työstin sitten pohkeenväistöjä maasta käsin. Novo kyllä väisti. Ongelmana on vaan se, että hevonen on oppinut luistamaan työnteosta pomppimalla ja heittämällä päätänsä. Nyt sanoin Miinalle, että otetaan Novon kanssa pieni gramaanikuuri, jotta Novo ei pääsisi heittämään päätänsä ja se joutuisi sitten kuuntelemaan ratsastajaansa. Nuoren tai kokemattoman hevosen kanssa on tärkeää heti kitkeä ongelmakäyttäytyminen pois. Katsotaan sitten keskiviikkona, miten gramaaneista olisi apua!


Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, seuraavaksi oli Sirpan vuoro. Päätin myös juoksuttaa sen ja juoksutuksen jälkeen ratsastaa hetken ilman satulaa. Tänään Sirpa oli ihmeen virkeä ja pörheä. Juoksutin sen alkuun askellajit läpi ja sitten otin myös päädyn kavaletin mukaan. Sirpan ensimmäinen kavalettilähestyminen oli aika huvittava, sillä se pysähtyi kavaletin eteen ja katsoi minua - ihan kuin se olisi sanonut: "ai mitä häh, odotatko sä mun menevän tosta?!".



Yli meni kuitenkin, ensimmäisellä kerralla varovaisesti astellen. Pian Sirpa innostui ja se menikin aikanmoista haipakkaa! :D Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hymyillä, kun hevonen vaan innostuneena laukkasi ympyrää kavalettia ylittäen. Ylitystyylistä kyllä huomaa, ettei Sirpa ole estehevonen, mutta tärkeintä oli, että hevosella oli hauskaa. :D

Innostunut heppa!

Juoksutuksen jälkeen ratsastin Sirpalla askellajit läpi ilman satulaa. Sirpa oli todella hyvä ja reipas, joten minun ei tarvinnut kauaa ratsastaa. Seuraavaksi ratsastin Carinon ja silläkin menin ilman satulaa. Carino oli perushyvä ja menimme perusjuttuja. Lopuksi juoksutin myös Carinon ja siinäkin Carino toimi hyvin. :)

Huomenna koitan kirjoittaa pienen kuulumispostauksen, nyt alan päivittelemään vähän blogin sivuja jne!