Blogi on tullut tiensä päähän

Hei kaikki lukijat pitkästä aikaa! Kuten olette huomanneet, en oikein ole Santun poismenon jälkeen bloggaillut. Santun poismenosta on tosiaan kulunut jo yli kaksi ja puoli vuotta. Kun minulla oli hevonen, oli kiva kirjoittaa hevosasioista blogiin. Kun kävin Linjamäellä ratsastamassa Miinan hevosia, kirjoitin siitäkin blogiin. Mutta sen jälkeen en oikein ole ratsastanut säännöllisesti, joten kirjoitettavaa ei ole ollut. En halua jakaa koko elämääni kaikille ja kirjoittaa yksityisasioistani nettiin. Joskus ehkä kirjoitin hevosasioiden ohella vähän omasta elämästänikin, mutta nykyään se ei tunnu enää hyvältä. Oman yksityiselämäni tahdon pitää itselläni.

On myös ollut tavallaan vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä lainkaan bloggaamista. Kun bloggasin, jouduin aina miettimään, milloin ehtisin postaamaan ja milloin saisin jonkun kuvaamaan. Mietin, mitä voin kirjoittaa blogiin ja mietin myös, miten ilmaisisin asiat mahdollisimman selkeästi, sillä blogin lukijoiden seassa oli aina niitä mielensäpahoittajia, jotka tahallaan väänsivät joka kohdasta jonkun ongelman. Tarkistin kommentteja säännöllisesti ja poistin ikävät kommentit joukosta, sillä niitä tuli aina välillä. Joku muun muassa haukkui joskus anorektikoksi. Valitettavasti ruoka on aina maistunut ja maistuu kyllä edelleen, haha. :D Näitä ikäviä tyyppejä, jotka keksivät aina jotain valitettavaa, mutta eivät koskaan uskaltaneet tehdä sitä omalla nimimerkillään, ei todellakaan tule ikävä. Enemminkin säälittää nämä ihmiset, sillä he varmasti voivat henkisesti todella huonosti. Tosielämässä ei tällaista negatiivisuutta tule vastaan ja ympärilläni on ihania ja positiivisia ihmisiä, jotka tukevat minua päätöksissäni.

Olen miettinyt lopettamispäätöstä pitkään. Pohdin, että mitä jos aloittaisin taas joku päivä bloggaamisen. Mietin, kannattaisiko tätä blogia pitää sen varalle. Päätin kuitenkin, että tätä blogia en jatka enää, sillä tämä kertoi minun elämästäni silloin, kun olin nuori ja hevoset olivat elämäni. Aloitin bloggaamisen 17-vuotiaana ja nyt täytän muutaman päivän kuluttua 22 vuotta. Elämäni on muuttunut niistä ajoista paljon. Jos satun joskus taas bloggaamaan, niin sitä en tee tässä osoitteessa.

Minulle kuitenkin kuuluu edelleen oikein hyvää. Vuosi 2015 sujui hyvin ja se päättyi mahtavasti: olin joululomalla perheeni ja Eliaksen kanssa ulkomailla reissailemassa ja reissu oli upea. Olimme Turkissa, Dubaissa, Intiassa ja Omanissa. Opiskelen edelleen sairaanhoitajaksi ja ala tuntuu ehdottomasti minulle oikealta. Tämän kevään ajan teen välillä töitä vanhainkodissa opiskelun lisäksi. Kesälle on tiedossa taas pari matkaa, en malttaisi odottaa! Elämä hymyilee. :)

Lopuksi tahdon vielä kiittää teitä ihania lukijoita, jotka olette pysyneet pitkään mukana. Teitä, jotka olette kommentoineet positiivisesti ja kannustaneet. Olette myös antaneet minulle vertaistukea ja lohdutusta vaikeina aikoinani, etenkin Santun poismenon aikoihin. 

Lämmin kiitos! <3