Minä

Olen Janita, 21-vuotias nuori Tampereelta. Asuin lähes koko ikäni Turussa, mutta vuoden 2013 loppupuolella valmistuin ylioppilaaksi ja muutin Tampereelle poikaystäväni Eliaksen luo. Olen tällä hetkellä toistaiseksi työtön, mutta syksyllä toivottavasti pääsen taas opiskelemaan. Haaveenani on valmistua sosiaali- ja terveysalan ammattiin, sillä haluan "isona" työskennellä ihmisten parissa.

Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, positiivinen, rehellinen ja välillä aika jääräpäinen. Rakastan hevosia, elämän pieniä iloja, hyvää ruokaa, ystäviäni, shoppailua, matkustelua, hauskanpitoa, kesää, poikaystävääni ja perhettäni. Koska perheeni on minulle tärkeä, käyn aika usein Turussa perheeni luona. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkusisko ja rakas koiramme Jenny.



Synnyin kuurona kuuroon perheeseen ja äidinkielenäni on viittomakieli. Ratsastustunneilla, koulussa ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa kommunikoin kuulevien ihmisten kanssa, minulla on yleensä viittomakielen tulkki mukanani. Viittomakieltä osaamattomien ihmisten kanssa voin kommunikoida myös esimerkiksi kännykän tai paperin ja kynän välityksellä. Pystyn myös jotenkuten lukemaan selkeästä ja rauhallisesta huuliosta. Tässä postauksessa kerron enemmän elämästäni kuurona.

Aakkoset viittomakielellä

Ratsastusharrastukseni alkoi pikkutyttönä, kun äitini vei minut ja siskoni talutustunnille. Pikkuhiljaa aloimme kiinnostumaan hevosista ja halusimme aloittaa tunneilla käymisen. Kävin eri ratsastuskoulujen ratsastustunneilla aina vuoteen 2010 saakka, jolloin hankin ensimmäisen vuokrahevoseni. Vuokrasin pari eri hevosta, kunnes minulle tuli 6-vuotias oldenburg ruuna puoliylläpitoon. Sen kanssa aloittelin kilparatsastajan uraani. En ehtinyt sitä kauaa ratsastamaan, kunnes kesällä 2011 Aki Hannula soitti ja kertoi bonganneensa minun kyvyt. Hän halusi ottaa minut valmennusrinkiinsä ja hankkia minulle oman hevosen. Siitä se juttu lähti ja lähdettiinkin nopeasti Saksaan hakemaan ensimmäistä omaa hevostani, Santtua.

Santun kanssa oli kuitenkin niin paljon epäonnea matkassa. Ensin hevoselle tuli kengitysvirheestä kavioon kasvain ja koko kesä meni toipuessa, joten silloin otin Lassin ylläpitoon kesäksi. Sitten, kun hevosen piti toipua, alkoi se oireilemaan toisella tavalla. Lopulta löytyi syy, eli nivelrikko selässä. Jouduin luopumaan elämäni hevosesta ja se teki todella kipeää. Minun ja Santun tarinasta voitte lukea lisää näistä postauksista: osa 1, osa 2 ja osa 3. Santun poismenon jälkeen pidin ratsastuksesta lähes vuoden tauon, kunnes aloitin harrastukseni taas maaliskuussa 2014.

Lepää rauhassa, rakas. <3